laihdutuskuuri

Punnitsin Manun perjantaina ja vaaka näytti kahtatoista kiloa. Ääks! miten se on tohon kuntoon päässyt?? Pari kiloa siitä pois niin sitten on hyvä. Lauantaina ja Sunnuntaina vaaka näytti samaa lukemaa. Dietin otin siis käyttöön perjantaina molemmille koirille. Rotumääritelmän mukaan cavalierin paino on enimmillään 8.5 kg, mutta musta vähän tuntuu että nykyisin monet cavat on vähän kookkaampia.

Scalallakin on ehkä vähän liikaa painoa vaaka näytti perjantaina 9.5 kg, eilen 9.4 ja tänään 9.3. " Normaalikokoisen mäyräkoiran paino on korkeintaan 9kg ".

Tänään tehtiin lenkki Mantan ja Belman kanssa. Puoltoista tuntia käveltiin metsä polkuja. Kyllä siinä pitäis jo Manunkin kilot karista :D


Huivissa lukee "pieni tuholainen"

sekalaista

Ens viikolla olis taas agirankingit, mutta jätetään ne nyt väliin ja keskitytään häseltämään pelkästään joulujuttuja. Samaa kuuluu kun aikasemminkin, Scala hepuloi agissa ja Manu menee keppejä takapihalla. Viikolla oltiin kaverini ja koirien kanssa pellolla. Manu näki pari kertaa linnun ja lähti perään, mutta kääntyi heti takasi kun huusin/karjuin. Scalalla oli vaan päästäiset mielessä ja suurimman osan ajasta se näkyi pelkkänä mustana möykkynä jossain vähän kauempana.

Ekat agirankingit

Kirjoitan siis VASTA nyt maanantain ränkkäreistä, koska kokeitten paljouden takia en ole aikaisemmin päässyt koneelle.

Eli ilmoitin Manun möllimineihin. Rata ei ollut mitenkään kauhean vaikea, mutta onnistuin tietenkin silti möhlimään siinä. 10 vp napsahti ja molemmat puhtaasti minun syytäni. Onneksi äiti oli mukana videoimassa niin näki itse miten rata sujui. Mutta joka tapauksessa olen ihan mielettömän tyytyväinen Manuun, joka ei alkanut höseltämään ja joka muisti vielä kahden kuukauden tauon jälkeen mitä putki, aita ja puomi tarkoittaa. Ihmeen hyvin kyllä pystyi keskittymään hälinässä eikä ollut aikomuskaan karata radalta. Oltiin vielä kaiken lisäksi toisia joka kyllä yllätti positiivisesti! Äidin sanoja lainaten "Manu herrasmiehenä päästi leidi cavalierin ohi".
Parin viikon päästä seuraaviin rankingeihin jos ei muita suunnitelmia sille päivälle ilmaannu.

Treeni innostus ja epäonnen synttärit

Melki jo puol tappia vanha. Kovin onnekkaana päivänä Scala ei vuosia täyttänyt. Perjantai 13 tuli ja meni. Synttärilahjaksi kaksvee tyttö sai vinkuvan luun (jonka tuhosi samana päivänä ja joka ei pidä enää muutakuin epämääräistä pihinää) sekä paljon luita. Tuossa ylläolevassa kuvassa Scala ei ole ihan kauneimmillaan, mutta näette ainakin sen super hienon kakun.

Agility on Scalun mielestä ihan hyper kivaa. Välillä menee vähän hössöttämiseksi, mutta yleensä saan ohjata oppimishaluista ja innokasta mäyräkoiraa. Etenkin pussi ja putki kuuluvat mäyrän suosikkeihin. Puomikammokin voitettiin :)
Jokohan olen kertonut aikaisemmissa postauksissa että Manu menee suoria keppejä? No mutta näin on kuitenkin päässyt käymään :) Hakee hienosti oikean välin ja menee kepeille ihan miltä suunnalta tahansa, hieno poika se kyllä on! Päätin nyt sitten että me aletaan Manun kanssa tokoilemaankin ainakin kerran viikossa tuossa takapihalla.
Jankin sivuilta kattelin että Rankingit ois tulossa. Saa nähä uskaltaudutaanko Manun kanssa mölliluokkaan.

Päivittely on sitten jäänyt...

Toinen agikerta tuli ja meni. Uutena esteenä oli rengas. En jaksa kirjoittaa siitä nyt sen enempää.

Scalan kanssa ollaan reenattu aidan takana paikallaoloa ja of course, sen hyppäämistä. Manulle olen tehny ihan vaan parista hypystä koostuvia "ratoja" joilla ollaan harjoteltu esteen taakse kiertämistä ym. Kepitkin edistyy.
Lupasin itselleni että pystyttäisin Scalalle omat kepit (4kpl) takapihalle, mutta sekin on jäänyt tekemättä... osittain lumen tulon ja osittain koe määrän takia, ja osittain siksi kun en ole jaksanut.

Jooh, eli lumet siis tuli perjantaina/lauantaina. Mutta eipä ne taida kauaa maassa pysyä, tänään jo suurin osa sulanut pois. Scala on ihan innostunut lumesta. Saa ulkona epämääräisiä hepuleita ja kieriskelee lumessa :) Manukin tykkää.
Mitäs tässä vielä muuta kertoisi... Kahdet Jankin talkoot on nyt takanapäin ja vielä kolmanteen kun pääsis niin voi laittaa hakemuksen ryhmään. Viimenen talkookerta taitaa mennä ensivuoden puolelle jos ei tokokisojen jälkeen mitään järkätä, mutta mikäs siinä omalla pihalla reenaillessa ;)

Agilityn alkeita med Scala

Kirjoitanpa nyt eilisestä agi kerrasta.
Kun hallin astuttiin sisään niin Scaluhan oli ihan hullu. Olis halunnut ihan joka paikkaan eikä voinu millään rauhottua. Nopeasti kuitenkin tottui hälinään ja alkoi keskittyä muuhunkin.

Keppejä harjoteltiin ensin. Jankissa opetetaan vinokepeillä joten niin nämäkin kepit oli käännetty vinoon. Vaikeaahan se oli mutta enköhän saa Scalan oppimaan kun kotoakin kepit löytyy. Putki oli helppo ja Scalun mielestä super hyper kiva, mikä ei ollut mikään yllätys, mökiltäkin kun tämä este löytyy. Kauhealla kiidolla putkeen sisään :) Aitakaan ei tuottanut ongelmia ja Scala liisi sen yli ihmeen tottuneesti. Puomella piti tehdä stopit. Scala meni ylös kovaa vauhtia mutta tajusi keskilankulla että ääkks! nyt ollaan korkealla! Yksi tappi kerrallaan edettiin, mutta sitten Scala istui katsoi minua "en varmana jatka enää" ja nostin sen alastulolankulle. Siitä se juoksikin alas kovaa vauhtia. Kaikilla minikoirilla taisi olla vähän sama ongelma puomilla. Manu ei ollut noin pelokas. Vähän aristeli muttei pysähtynyt kertaakaan.

Onnistuttiinhan me

Eli siis päästiin ryhmään :)
Kun päästiin sisään halliin niin en meinannut millään saada Scalun nenää irtoamaan maasta. Kun oli saanut hetken tutustua hallin ihmeellisiin hajuihin sain sen kiinnostumaan minusta hallin maton sijaan. Aikamoista mölyä taisimme myös aiheuttaa aluksi, tai siis Scala aiheutti. Nakkia vaan naamaan niin kyllähän se haukkuminenkin sitten loppui, onneksi.
Scala teki kaikki "liikkeet" paljon paremmin kuin mä odotin! Siis paaljon paremmin.

Häiriökoira piti kiertää myötäpäivään ja vastapäivään molemmat kaks kertaa. Scalu tapitti mua koko ajan. Ihan mielettömän upeesti!

Lelulla leikkiminenkin ihme kyllä sujui. Ei vetänyt lelua, mutta oli siitä ihmeen kauan kiinnostunut.

Seuraaminen oli ihmeen tiivistä. Nätisti seurasi kokonaisuudessaan. Kontakti ei tainnut tippua kertaakaan.

Luoksetulo meni sekin tosi hyvin. Jäi nätisti odottamaan ja tuli vauhdilla luokse.

Äiti ja Manta olivat molemmat kuvaamassa. Lisään niitä kaverinikin ottamia sitten kun ne saan. Laatu ei tosiaan ole ihan paras mahdollinen. Mutta erittäin ankarista halliolosuhteista huolimatta, kuvia saatiin jopa neljä.

Ens maanantaina alkaa taas teoriaosuudella.